Meiltä kotoa löytyy myös kaksi koiraa ja kissa, mutta mikään noista ei ole niinkään mun juttu. Koirat ovat siskoni vastuulla, ja kissa milloin kenenkin. Itselläni on vain kanit. Mutta miksi? Tässä pikkuhiljaa tämän kanielämän aikana oon huomannut, miten väärinymmärrettyjä kanit oikeasti ovat. Moni luulee että kanit vaan löhöilevät häkissään ja niitä sitten tuojitellaan ja ihaillaan päivät pitkät, mutta ei. Niin se ei ole! Kanit tarvitsevat liikuntaa, samalla tavalla kuin esimerkiksi koirat. En tarkoita että niitä tarvisi hihnassa lenkille kuljettaa. Ei, vaan pienessä häkissä asuvan kanin tulisi saada loikkia vapaasti (esim ulkotarhassa) monta tuntia päivässä. Sille ei riitä pelkkä häkissä loikkiminen, varsinkaan jos häkki on kovin pieni. Eriasia on taas jos häkki on niin suuri, että kani mahtuu juoksemaan itsekseen siellä riittävästi. Onnellisimpanaan kani on kuitenkin vapaana, joten annetaan niille se mahdollisuus, edes välillä!
Mutta miksi mä olen sitten valinnut nämä "häkissä löhöävät karvapallot"? Mua ei ole koskaan kiinnostanut hankkia mitään koiria tai kissoja. Mua ei vaan ole kiinnostanut mikään agility tai muukaan harrastus koiran kanssa. Eikä edes pelkkä kotikoira. Ensimmäinen koira kun meille tuli, niin enhän mä jaksanut sitä lenkittää kun ehkä viikon tai kahden ajan. Siinä tajusin, että ehkä tämä koirajuttu on enemmän siskoni homma. Kauan mietin mikä eläin olisi mun tyyppinen. Ei kovin työläs, mutta ei tylsäkään.
Nyt saattaa taas jonkun korvaan kuulostaa siltä, että en puhu enään kanista. "ei kovin työläs" onhan kanissa puuhaa, mutta omasta mielestäni koira on työläämpi, sillä vaikka kanissa on siivoamista, ei sitä kuitenkaan tarvitse montaa kertaa päivässä lenkittää! Siivoaminen sujuu minulta helpommin.
Päädyin siis kaniin ja ensimmäiset kanit olivat se mikä sai mut ymmärtämään näistä eläimistä paljon enemmän. Seuraavan kanin kanssa hommat alkoivat sujua jo paljon sujuvammin ja nämä tämän hetkiset ovat parasta mitä mulle on tapahtunut! Tai oikeastaan koko tämä kaniharrastus on parasta mun elämässä!
Kanien hankinnan yhteydessä löysin Minnan kautta myös esteharrastuksen ja paljon uusia mahtavia ystäviä. Kisapäivät ovat aina niitä parhaita hetkiä viikosta, eikä mua enään niin paljon edes kiinnosta miten kanit juuri silloin mahtaa hyppiä. Klassautuvat eteenpäin heti kun on sen aika!
Kanit ovat seitsemän vuotiaasta asti olleet mun mukana, lukuun ottamatta paria "välivuotta", enkä niitä vaihtaisi pois! Ne tulevat varmaan ikuisesti olemaan mun ystäviä!❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti